Sanomisen tarve
Tämä kirje on osa vuonna 2025 käytävää kirjeenvaihtoa Anna-Riitta Kässin ja Milla Hormaluoman välillä.
Moikka Milla,
eipä ollut minusta raapustamaan paperikirjettä laiturinnokassa. Kaikki aika joka liikeni käsin kirjoittamiseen, meni kirjaprojektien muistiinpanojen laatimiseen. Tulipa loman aikana myös täysin uusi kirjaidea ja nähtäväksi jää mikä tästä valtavasta kirjaideoiden sammiosta lopulta ensimmäisenä löytää tiensä suppilon kautta ulkomaailmaan muiden luettavaksi.
Vietin heinäkuun ilman somea ja ilman vieroitusoireitahan se ei sujunut. Puhelin hakeutui käteen jatkuvasti ja someäppien puuttuessa tuli luettua enemmän uutisia. Aiemmasta kokemuksesta kuitenkin tiesin, että se helpottaa päivä päivältä ja lopulta en jaksanut edes juosta puhelimen luokse viestiäänimerkkien perässä. Aika tuntui tuplaantuvan, kun sitä ei tuhlaantunut loputtomaan selailuun somessa.
Huomasin kuitenkin valtavan sanomisen tarpeen! Heinäkuu oli siis yhtä kärsivällisyysharjoitusta. Kun ei heti ollut mahdollisuutta sylkäistä sanoja ulos netin syövereihin, tuli myös miettineeksi mihin kaikkeen lopulta on tarve reagoida tai ainakaan heti. Muistanko edes näin loman loputtua kaikkia niitä asioita, joita halusin niin kiivaasti kommentoida?
Kun ei ollut mahdollisuutta sihistä ja säpistä somessa, tulin jättäneeksi yhden kommentin Hesarin uutisen alle. Perheenisä oli suivaantunut lasten reissuruokatarjonnasta, pelkkiä epäterveellisiä nakkeja ja ranskalaisia. Samainen kaveri muuten seuraavana päivänä totesi eri artikkelissa ammattiroolista käsin, että työporukoiden pitäisi ryypätä enemmän yhdessä. No, terveellisyyskäsityksiä on monenlaisia. Ei minun näkemykseni mihinkään jatkojuttuun päässyt, mutta helpotti kun sai avata sanaisen arkkunsa ja painaa lähetä-nappulaa. Ihan vain siis mietin, että aivan sama vaikka reissuruoka koostuisikin ns. epäterveellisistä aineksista, kunhan olisi edes vegaanisia vaihtoehtoja.
Pohdiskelin kesällä sanomisen hitautta kirjaprojektien kautta. Siinä missä tällainen kirjeiden kirjoittaminen blogiin on hidastamista somekirjoitteluun nähden, niin kirjan kirjoittaminen se vasta hidastamista onkin. Ajatuksen kipinästä lopputuotteeseen voi mennä monta vuotta, joten ajankohtaisten asioiden kommentoiminen reaaliajassa tai edes kohtuullisessa ajassa on mahdotonta. Toisaalta niin moni asia on maailmassa jatkuvasti ajankohtainen, että ei tarvitse pelätä sanomistensa vanhentuvan prosessin saatossa.
Olen tänään palannut töihin ja viime viikolla jo pidin Instagramia puhelimessa useimpina päivinä. Ruutuaika oli viime viikolla yli tuplat edellisestä ja se olikin tärkeä palaute tähän päivään, kun vähän mietin ja jäsentelen tätä alkavaa työsyksyä. Kotitoimistolaisen ajankäyttöön tulee muutenkin muutoksia, kun kuopuksellakaan ei enää ole iltapäiväkerhoa, vaan hän saapuu kotiin suoraan koulupäivän jälkeen. Tehokkain työaika sijoittuu siis päivän niihin tunteihin, kun molemmat lapset ovat koulussa. Heidän on ymmärrettävästi vaikea hahmottaa, että en ole käytettävissä vaikka olen kotona, joten iltapäiviksi täytyy suunnitella työpiste kirjastoon, kirjojen lukemista tai sellaista silppuhommaa, jota pystyy tekemään vaikka välillä joku keskeyttäisikin.
Tämän kirjeen jälkeen aion kirjoittaa kirjeitä päättäjille, se on rutkasti tärkeämpää kuin seuraaviin työtehtäviin siirtyminen. Toivon, että sinä ja moni muukin lähettää postia, sillä yhdessä äänemme on vahvempi. Samalla kun emme saa lopettaa kuluttajaboikotteja, mielenosoituksiin osallistumista ja muita vaikuttamisen keinoja, on jatkettava päättäjien painostamista lopettaa palestiinalaisten kansanmurha. Valmiiden tekstipohjien avulla se käy helposti keneltä tahansa.
Kirjoita suomalaisille MEPeille >>
Terveisiin arkeen palannut ahertaja
Anna-Riitta