Apurahakauden aloitus

Tämä kirje on osa vuonna 2025 käytävää kirjeenvaihtoa Anna-Riitta Kässin ja Milla Hormaluoman välillä.

Hei Milla,

täällä kirjoittelee tuore apurahakirjailija. Tämä on ensimmäinen päivä neljän kuukauden apurahakautta, jonka Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta minulle myönsi. Aamu alkoi pitkällä loikoilulla 9-vuotiaani kanssa, hän oli kömpinyt yöllä viereeni eikä olisi millään malttanut herätä. Keho taisi tietää, että on maanantai. Kadehdin hänen kykyään nukahtaa aina uudestaan ja lopulta vain päättää, että on noustava.

Söin aamupalaa ja odotin malttamattomana, että muu perhe lähtisi kouluun ja töihin, kuopuskin seisoi eteisessä muutaman minuutin odottamassa, että numerot puhelimen ruudulla näyttäisivät 8:59. Vietän tänään nimittäin vapaapäivää, sillä olin eilen pitkän päivän töissä ja maanantai on muutenkin arkivapaapäiväni tänä syksynä. Mitä tämä tämmöinen vätystely nyt on, kun kerran itse päätin aloittaa apurahakauden juuri tänään 8.9.2025? Apuraha mahdollistaa omaehtoisen työskentelyn ja silti heti koen, että väärin suoritettu.

Viikko sitten tiistaina sain aivan puskista sähköpostin, jossa kerrottiin minun saaneen keväällä hakemani apurahan. Tiesin toki, että päätökset saapuvat tässä syyskuun alussa, mutta en uskaltanut enää edes odottaa myöntöä lukuisten hylsyjen jälkeen. Tässä olen nyt siis yhtäkkiä raivaamassa tilaa kirjoittamiselle, tekemässä työsuunnitelmaa tälle syksylle ja hoitamassa muutamia rästihommia pois alta, jotta mieli ei jumittaisi vanhassa ja keskeneräisessä.

Alan kirjoittaa tarinallista tietokirjaa kuukautisista 4-11-vuotiaille. Tarina kulkee kahdessa tasossa, tarinassa sekä tietosivuissa ja lisäksi kirja tarjoaa tietoa ja tukea kasvattajille. Pyrin aloittamaan työskentelyn ilman läppäriä. Kuulin story bible -metodista noin vuosi sitten Koko Hubaran henkilökohtaisen esseen kurssilla ja mietin jo silloin, että se voisi sopia tähän kirjaprojektiin hyvin. Alan koota leikekirjamaista kokonaisuutta, jota on aina helppo täydentää sen sijaan, että yrittäisi alkaa rakentaa ehyesti alusta loppuun etenevää tarinaa. Nappaan käyttöön kaapissa pyörivän muovitaskusivuja sisältävän kansion, johon lippulappuset ja muut saa lajiteltua omiin kategorioihinsa. Jossain vaiheessa materiaalia on sen verran, että tuntuu luontevalta alkaa nivoa asioita yhteen tekstiksi, jäsennellyksi kokonaisuudeksi.

Päähenkilöhän on elänyt päässäni jo muutaman vuoden ja olen häntä synnyttänyt myös Helsingin työväenopiston Tanssi ja kirjoita -kursseilla, joten aivan tyhjästä ei tarvitse nyhjäistä vaan alkaa tuottaa hänestä, tarinasta ja koko kirjasta fyysistä materiaalia työstettäväksi.

Tänään kuitenkin olen vasta tällaisella metatasolla. Olen katsonut Yle Areenasta PMMP-dokumentin ja aion vielä lukea kirjaa, käydä myös vesijuoksemassa, ottaa vastaan koululaiset, joiden ei tarvitse keskeyttää töitäni. Vapaapäivän iloja.

Terveisin

Anna-Riitta